Karamellejahan niistä tuli! Tämä meni taas koekeittiön puolelle niin että holahti. Tämä onkin vähän pidempi tarina... Tv:stä tuli Anna Ohlssonin ruokaohjelma, ja hän käytti kinuskinkeitossa maissisiirappia yhtenä ainesosana. Tästä innostuneena aloin selvittämään netistä, että myydäänkö kyseistä tököttiä Suomessa. No en löytänyt. Mutta löysin yhden vanhan keskustelun jossa joku hyvin asiantuntevasti väitti että maissisiirapin tilalla käytetään euroopassa inverttisokeria. Ja että sokeria voi invertoida itse, sekoittamalla sokerin veteen, lisäämällä tilkan etikkaa ja keittämällä. Tuumasta toimeen. Siinä keitellessäni totesin että seos muistuttaa kovasti sitä sokerilientä mikä keitetään kun tehdään vanhanaikaisia kovia karamelleja. Inverttisokerikokeilu loppui kuin seinään, ja rasvasin äkkiä työvälineet rypsiöljyllä. Siitä sitten syntyi värin ja eteerisen öjyn avulla vihreitä piparminttukarkkeja.

 

 

Kaapin kätköistä löytyi vielä pieni liru glukoosisiirappia, joten ajattelin kokeilla minkälaisia karamelleja tulee kun sitä laittaa sokeriliemeen etikan sijasta. Makuna käytin sitruunaesanssia, ja keltaista pastaväriä ulkonäön vuoksi. Lopputulos oli paras mahdollinen; karamellit eivät takerru toisiinsa, ne sulavat hyvin suussa ja niitä voi jopa pureskella, eli sain niihin hyvän koostumuksen.

 

 

Kontrollinamit piti tehdä myös, koska en ollut varma että johtuiko piparminttukaramellien sitkeähkö koostumus siitä että olin heitellyt kattilaan ainesosat mielivaltaisesti, vaiko glukoosin puuttumisesta. Joten tein vielä tällaiset vaaleanpunaiset namit (jotka maustoin vanilja-voi-esanssilla) ihan oikealla karamelli ohjeella, mitä netti on pullollaan. Lopputulos oli samantapainen kuin piparminttukaramelleissa, eli namit takertuvat toisiinsa ja ovat sitkeitä syödä. Maku on kuitenkin hyvä kaikissa kolmessa kokeilussa. Lopputulos on kuitenkin se, että jos haluaa koostumukseltaan parhaita mahdollisia kovia karamelleja, niin silloin kannattaa käyttää sokeriliemessä glukoosisiirappia.